"Vain henkäyksen verran riemus kesti, vain silmänräpäyksen tuskas syvä. Maan helmaan lempeään kuin peltoon jyvä nukahdat hiljaa, uinut suloisesti.Niin Kauneus, min täyden kasvun esti tään elos vajavuus, nyt täydentyvä on kuolemassas, muotoon ylentyvä kukoistavaan ja uuteen tuhannesti.Maa sinut sireenien, niinipuiden suo hautaas haparoiviin valkojuuriin, vie suonet umpuihin, ja suvikuiden.tulessa kukkiin hunajaisiin, suuriin puut puhkeaa – näin untes säteileväin suloista täyttymystä kantaa keväin."